Tutkijoina tehtävämme on tuottaa uudenlaista ymmärrystä ja kriittisiä näkökulmia muun muassa poliittisen päätöksenteon tueksi. Uusi tutkimustieto voi saattaa ihmisten henkilökohtaiset käsitykset kriittiseen valoon – näin voi tapahtua myös tutkijoille itselleen. Tutkimuksissa tuotettu tieto voi siten vaatia myös poliittisilta toimijoilta päätöksentekoa ohjaavien näkemysten päivittämistä.

Poliittiset linjanvedot heijastavat aina luottamusta tutkimukseen. Ne todentavat, kuinka paljon poliitikot ovat lopulta missäkin tilanteessa valmiita suhtautumaan aiempiin käsityksiinsä kriittisesti ja luottamaan ajankohtaiseen tutkimustietoon. Näin on myös huumepolitiikassa.

Tämänhetkinen huumepolitiikkamme signaloi monilta osin epäluottamusta aihepiirin tutkimukseen. Tutkimustiedon mukaisiin ratkaisuihin suhtaudutaan varautuneesti, vaikka monet asiantuntijat ovat argumentoineet tarvittavien muutosten, kuten käyttöhuonekokeilujen puolesta. Pitäytymistä nykypolitiikassa perustellaan usein moraalisiin ja ideologisiin näkemyksiin sekä henkilökohtaisiin käsityksiin perustuvilla skenaarioilla, joiden tueksi ei välttämättä löydy vertaisarvioituja tutkimuksia. Lisäksi ymmärrys eri päihdepalveluiden tavoitteista ja tehtävistä palvelujärjestelmässä näyttäytyy poliittisissa keskusteluissa usein puutteellisena. Tämä tuottaa epätarkoituksenmukaista vastakkainasettelua esimerkiksi haittoja vähentävän päihdetyön ja päihdehoidon välillä, joita tutkimustiedon valossa kumpiakin tarvitaan; ilman haittoja vähentäviä palveluita moni jäisi kokonaan päihdehoidon ja muun avun ulkopuolelle.

Monet aihepiirin tutkijat ja muut asiantuntijat ovat toistuvasti huomauttaneet edellä mainituista puutteista poliittisissa keskusteluissa, mutta keskustelut ovat siitä huolimatta jatkuneet varsin samankaltaisina jo pitkään. Ongelmana onkin se, kuinka tosissaan tutkimustietoon suhtaudutaan. Tutkijoiden näennäinen kuuleminen ei auta, jos heitä ei aidosti haluta kuunnella.

Nykyinen huumepolitiikka lienee päättäjille siinä mielessä turvallista, ettei omiin käsityksiin välttämättä tarvitse suhtautua kovinkaan kriittisesti – toisin kuin silloin, kun politiikkaa lähdetään uudistamaan. Tämä turvallisuuden kokemus ei kuitenkaan valitettavasti ulotu nykyisen huumepolitiikan kohteena oleville ihmisille itselleen. Tästä esimerkkinä ovat ne 310 menehtynyttä ihmistä, jotka joutuivat osaksi ennätyksellisiä huumekuolematilastojamme vuonna 2023. Tutkijat ovatkin tarjonneet lukuisia toimivaksi osoitettuja keinoja huumekuolemien ehkäisemiseen, jotka tulisi ottaa viipymättä käyttöön.

Käsityksen tarkoituksenmukaisesta huumepolitiikasta on syytäkin muuttua ajassa, sillä myös huumeiden käyttö suomalaisessa yhteiskunnassa muuttuu. Nostammekin hattua niille poliitikoille, jotka ovat ilmaisseet olevansa valmiita toteuttamaan tutkimustietoon perustuvaa politiikkaa. 

Suomessa ja kansainvälisesti tehdään paljon laadukasta ja monipuolista päihdetutkimusta. Poliittisten toimijoiden valinnat käyttää tai olla käyttämättä tätä tutkimustietoa kertovat myös laajemmin siitä, haluaako Suomi tulla tunnetuksi tutkimusperustaisesta päätöksenteostaan.

Johanna Ranta

puheenjohtaja, Alkoholi-, huume-, ja rahapelitutkimuksen seura

sosiaalityön yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto