Pohjoismainen alkoholi- ja huumepolitiikan verkosto NordAN järjesti konferenssin Helsingissä lokakuussa yhdessä EHYT ry:n kanssa. Paikalla oli huomattava määrä kansainvälisiä puhujia alkoholipolitiikan ja terveyden edistämisen alalta ja yleisössä alalla työskenteleviä ihmisiä Suomesta ja ulkomailta.

Alkoholipolitiikan paradoksi

Koko konferenssin ohjelman kattavaksi teemaksi voi mielestäni nostaa alkoholi- ja huumepolitiikassa esitetyn paradoksin: vaikka tutkimustietoa ja näyttöä toimivista politiikoista on paljon, tietoa ei kuitenkaan sovelleta käytännössä. Tiedämme esimerkiksi varsin kiistattomasti, että alkoholin saatavuus lisää käyttöä, joka puolestaan lisää alkoholista aiheutuvia haittoja, mutta siitä huolimatta Suomen viimeisin lakimuutos oli alkoholin helpomman saatavuuden suuntaan. Sama ristiriita, niin kutsuttu ”implementation gap” tai ”research-science gap” ihmetytti alkoholipolitiikan asiantuntijoita Suomen lisäksi muun muassa Virosta, Kanadasta, Euroopan komissiosta ja Maailman terveysjärjestöstä.

Mistä paradoksi syntyy? Yksinkertaista tietenkin: tieteellinen tutkimus ja politiikka toimivat eri lainalaisuuksin ja tieto on vain yksi tekijä poliittisessa päätöksenteossa. Päätöksiin vaikuttavat sen lisäksi esimerkiksi politiikantekijän omat havainnot ja tulkinnat, arvot, julkiset mielipiteet ja kulttuurinen vastarinta. Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevä hallitusneuvos Ismo Tuominen kertoi joidenkin päättäjien painottaneen alkoholipoliittisessa linjauksessaan yksilön vapauden arvoa, vaikka alkoholin haitat olivat hyvin tiedossa. Kuten tiede ja politiikka, myös tutkimustieto ja arvot toimivat eri tasoilla, minkä vuoksi niiden välisessä keskustelussa ei ole mielekästä tavoitella sitä, mikä on yhdellä ulottuvuudella ”oikein”.

Tutkimustiedon joskus vähäinen käyttöaste ei puhujien mukaan liity sen puutteeseen: tiede kyllä auttaa ja tukee päätöksenteossa niitä, jotka sitä haluavat käyttää, sanoo Viron alkoholiuudistuksessa avainasemassa ollut ministeri Jevgeni Ossinovski. Tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan keskeisen ongelman tehokkaan alkoholipolitiikan implementointiin Suomessa luo alkoholiteollisuuden vahva osallistuminen päätöksentekoon.

Maailman terveysjärjestön edustaja kannustaa toimijoita kuitenkin pysymään tutkimukseen perustuvan politiikan puolestapuhujina: “Alcohol and drug policies can produce changes in mortality and life expectancy and this should provide an impetus to the application of evidence based policies”. Koska retoriikallakin on politiikassa tunnetusti väliä, yritetään Ruotsissa kuulemma puhua rajoittavan alkoholipolitiikan sijaan kunnianhimoisesta alkoholipolitiikasta.

Alkoholin myyntijärjestelmät

”Please keep it” oli Euroopan Unionin väistyvän terveyskomissaarin viesti Alkon monopoliin liittyen.  Konferenssissa puhuivat Alkon ja Systembolagetin edustajat, minkä ansiosta yleisössä päästiin vertaamaan monopolien samankaltaisuutta ja eroavaisuuksia. Asiantuntijoille lienee selvää, että Systembolagetin järjestelmä on Alkon monopolia tiukempi: monopolin alaisena ovat kaikki yli 3,5 tilavuusprosenttiset alkoholijuomat ja aukioloajat ovat tiukemmat. Ruotsissa laki kieltää esimerkiksi alkoholin myynnin hyllyjen lyhyessä päässä, mikä johtaa tutkitusti heräteostoksiin. Kaupoissa myös tarjotaan ”second choice” kori kassojen vieressä, johon asiakas voi jättää käsiinsä turhaan tarttuneet ostokset.

Alkoholimonopolin terveydelliset ja taloudelliset edut tulevat esiin kanadalaisen Tim Stockwellin ryhmän tutkimuksesta, jossa mallinnettiin sitä, mitä alkoholinkulutukselle ja siitä aiheutuville seurauksille kävisi, mikäli alkoholipolitiikassa siirryttäisiin yhtäältä Ruotsin ja toisaalta Viron järjestelmien suuntaan. Ruotsin monopolin kaltaisessa järjestelmässä Suomen alkoholinkulutus laskisi ennusteen mukaan nykyisestä 10,4 litrasta 8,8 litraan ja alkoholikuolemat vähentyisivät 855:llä. Viron kaltaisessa järjestelmässä kulutus puolestaan nousisi 11,5 litraan ja alkoholikuolemia ennakoitaisiin 556 lisää.

Laillinen kannabis

Huumepolitiikka oli konferenssissa vähemmän esillä, joskin kannabiksen laillistamisen seurauksia Yhdysvalloissa käsitteli kattavasti huumepolitiikan verkosto EURAD:n puheenjohtaja Stig Erik Sorheim. Liittovaltion tasolla kannabis on edelleen laiton aine, mutta suuri osa osavaltioista sallii kannabiksen lääkekäytön ja 11 osavaltiota on laillistanut myös kannabiksen viihdekäytön.

Laillistamisen puolestapuhujat lupaavat sen johtavan ensisijaisesti kannabikseen liittyvän harmaan talouden kaventumiseen, mikä ei Sorheimin mukaan näytä toteutuneen aineen viihdekäytön laillistaneissa osavaltiossa. Kannabismarkkinat eivät ole siirtyneet pois rikollisten käsistä, ja poliisin resursseja kuluu kannabikseen jopa aiempaa enemmän. Tämän vuoksi myynnistä odotetut lisääntyneet verotulot eivät tuokaan taloudelle etua, sillä poliisin lisäksi rahaa kuluu enemmän esimerkiksi sairaalakäynteihin ja päihdehoitoon.

Laillistaminen (toisin kuin dekriminalisointi) avaa ovet laillisille markkinoille ja johtaa kannabiksen kaupallistumiseen. Markkinoita kutsutaan osuvasti termillä ”cannabusiness”: kuten muitakin kulutustuotteita, kannabista markkinoidaan, brändätään ja kehitetään. Tuotekehitys on ollut nopeaa, ja laillistetuissa osavaltioissa saa kannabista vaikka suklaana, kahvina tai vartalovoiteena. Tuotteiden THC-pitoisuudet ovat korkeita mutta hinnat matalia.

Jenni Savonen (Tohtoriopiskelija/Väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto)