Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, myös alkoholiasioissa. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että vanhempien roolimallin kautta kotoa omaksuttavien muiden tottumusten lisäksi myös alkoholinkäyttötavat periytyvät.

Viime vuosikymmeninä alkoholinkäytöstä kotona on tullut hyväksyttyä. Juomistilanteet kotona ovat enimmäkseen, mutta eivät läheskään aina ongelmattomia. Kodeissa nähty ja koettu ongelmajuominen on yleisimpiä taustatekijöitä silloin, kun lapsi tai nuori voi psyykkisesti tai fyysisesti huonosti. Kielteiset kokemukset vanhempien alkoholinkäytöstä ja sen aiheuttamat ongelmat vaikuttavat monin tavoin lasten kehitykseen ja terveyteen. Esimerkiksi päihdeongelmaisten vanhempien pienillä lapsilla riski joutua tapaturmiin ja sairastua on selvästi muita lapsia korkeampi. Myös psyykkisen kehityksen ja mielenterveyden häiriöiden riski on suurempi päihdeongelmaisissa perheissä kasvaneilla lapsilla.

Vanhemmat ja lapsuuden kotiympäristö vaikuttavat merkittävästi myös siihen, missä iässä jälkeläiset aloittavat alkoholinkäytön, kuten siihenkin, millaisiksi heidän juomatapansa muotoutuvat aikuisiällä. Kasvatustyylinkin on todettu olevan yhteydessä nuorten alkoholikokeiluihin. Esimerkiksi autoritatiivinen kasvatustyyli, jossa vanhemmat asettavat sääntöjä ja valvovat niiden noudattamista, mutta huolehtivat lasten tarpeista ja ottavat heidän mielipiteensä huomioon, suojaa lasta varhaiselta alkoholinkäytön aloitukselta. Toisaalta liian vapaamielisen tai autoritäärisen kasvatustyylin on todettu lisäävän nuoren humalajuomisen ja myöhempien alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien riskiä.

Vaikka nuorten alkoholinkäyttö on jo pitkään vähentynyt, suurin osa suomalaisnuorista aloittaa edelleen alkoholin käytön ennen laillista 18 vuoden ikää. Lisäksi, vaikka laki kieltää alkoholin tarjoamisen ja välittämisen alaikäisille, osa nuorista ilmoittaa saaneensa alkoholia vanhemmiltaan tai muilta aikuisilta. Usein kuulee sanottavan, että tarjoamalla pieniä määriä alkoholia nuorille vanhemmat opettavat heille vastuullista alkoholinkäyttöä. Vastaavasti ajatellaan, että ostamalla alkoholia nuorelle tämä käyttäisi sitä vähemmän kuin jos hankkisi juomansa muualta. Tutkimusten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että näin toimittaessa alkoholinkäytön kynnys ennemminkin madaltuu ja myös haitallisen alkoholinkäytön todennäköisyys lisääntyy.

Vaikka vanhemmat kiinnittäisivät aktiivisesti huomiota lastensa alkoholikasvatukseen, se ei välttämättä tuota toivottua tulosta. Niin voi käydä, jos heidän oma alkoholinkäyttönsä ja siihen liittyvät asenteensa eivät vastaa puheita. Kasvatusmenetelmistä riippumatta runsaasti juovien vanhempien lapsilla onkin todettu olevan kohonnut riski juoda kotoa omaksumansa esimerkin mukaisesti nuorena ja myös aikuisena. Näyttää siis siltä, että mallioppimisen kannalta alkoholinkäyttöasioissa tärkeämpää on se, mitä vanhemmat itse tekevät kuin se, mitä he sanovat.

Vanhempienkaan tavat ja asenteet eivät kuitenkaan ole syntyneet tyhjästä. Myös heidän omat kokemuksensa lapsuudenkodin alkoholinkäyttötavoista ja siihen mahdollisesti liittyneistä ongelmista vaikuttavat siihen, miten he käyttävät alkoholia ja lapsiaan kasvattavat. Tällaisen sukupolvien välisen ketjun katkaiseminen voi olla vaikeaa ja vaatia tietoista päätöstä toimia toisin kuin omat vanhemmat.

Tästä näkökulmasta on tärkeää kiinnittää huomiota perheisiin ja lapsiin uutta alkoholilakia suunniteltaessa. Tutkimukset osoittavat, että alkoholin saatavuuden helpottaminen lisää kulutusta ja haittoja koko väestössä, myös lapsiperheissä. Sitä kautta vaikutukset heijastuvat myös omaa alkoholinkäyttöään aloitteleviin nuoriin ja edelleen tuleviin sukupolviin.

Kirsimarja Raitasalo

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella