Eläköityminen on suuri elämänmuutos. Työvelvoitteen loputtua vapaa-aikaa on enemmän ja ihmisten sosiaaliset verkostot muuttuvat. Tutkimusryhmäämme kiinnostaa, miten eläköitymisen aiheuttamat muutokset vaikuttavat elintapoihin ja tähän liittyen tutkimme muutoksia alkoholin riskikäytössä vanhuuseläkkeelle jäämisen ympärillä. Tutkimus on ainutlaatuinen, koska pystyimme seuraamaan alkoholin riskikäytön muutoksia useita vuosia ennen ja jälkeen eläköitymisen.

Lähes kuuden tuhannen henkilön aineistossa havaitsimme kolme ryhmää: suurin ryhmä, noin 80% eläköityneistä työntekijöistä, ei käyttänyt alkoholia riskitasolla seurannan aikana. Toinen ryhmä, johon kuului noin joka kymmenes työntekijä, lisäsi alkoholin riskikäyttöä eläköitymisen jälkeen. Muutaman vuoden kuluttua tämän ryhmän riskikäyttö alkoi kuitenkin laskea. Kolmannessa ryhmässä, johon kuului vajaa kymmenen prosenttia vastaajista, riskikäyttö oli jatkuvaa jo ennen eläköitymistä. Tässäkin ryhmässä alkoholin riskikäyttö alkoi hitaasti laskea eläköitymisen jälkeen.

Alkoholin kulutuksen on yleisesti havaittu laskevan ikääntymisen mukana. Tähän voivat vaikuttaa mm. iän mukanaan tuomat sairaudet ja lääkitykset. Alkoholin vaikutuksia voidaan myös kestää huonommin, kun aineenvaihdunta iän myötä hidastuu, minkä vuoksi alkoholin nauttimista vähennetään.

Verrattuna ryhmään, jossa riskikäyttöä ei ollut, ryhmässä, joka lisäsi alkoholi riskikäyttöä eläköitymisen jälkeen, sekä ryhmässä, jossa riksikäyttö oli jatkuvampaa, oli enemmän miehiä, tupakoija ja masennusoireista kärsiviä. Nämä ovat yleisesti tunnettuja runsaan alkoholinkäytön riskitekijöitä. Alkoholin riskikäyttö on yleisempää miehillä, niin työ- kuin eläkeikäisessä väestössä. Eläkkeellä olevien naisten alkoholinkäytössä on kuitenkin havaittu kasvua viimeisten vuosien aikana. Nyt eläköityvissä ikäluokissa naisten alkoholinkäyttö jo työiässä on ollut suurempaa aikaisempiin ikäluokkiin verrattuna, joten sukupuolierot saattavat olla tasoittumassa.

Tutkimuksessamme seurattiin kuntasektorin työntekijöitä kymmeneltä paikkakunnalta Suomesta ja he edustavat kattavasti eri ammattiryhmiä. Tulokset ovatkin varsin hyvin yleistettävissä suomalaisiin, mutta vertailu muihin maihin on ongelmallisempaa, koska alkoholin käyttökulttuuri voi eri maissa olla hyvinkin erilainen. Riskikäyttö määriteltiin miehillä yli 24 annoksena alkoholia viikossa tai sammumisena alkoholin käytön takia. Naisilla annosrajana käytettiin 16 annosta viikossa.

Vaikka lisääntyneen riskikäytön ryhmään kuului ”vain” noin kymmenen prosenttia tutkimukseen osallistuneista, on löydös merkittävä. Eläkeläisten määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Tällä vuosikymmenellä eläköityvät niin sanotut suuret ikäluokat, mikä tarkoittaa kymmeniä tuhansia uusia eläkeläisiä vuosittain. Tästä joukosta kymmenen prosenttia merkitsee tuhansia henkilöitä. Koska riskikäytön tiedetään aiheuttavan terveyshaittoja, lisääntynyt riskikäyttö voi huonontaa elämänlaatua ja kuormittaa julkista terveydenhuoltoa, joka jo nyt on täystyöllistetty.

Riskikäytön ehkäisyssä työnantajilla ja työterveyshuolloilla voisi olla toiminnan paikka. Eläköityviä voitaisiin valmistaa elämänmuutokseen esimerkiksi juttelemalla heidän kanssaan eläkepäivien suunnitelmista. Mikäli suunnitelmia ei juuri ole, heille voitaisiin antaa opastusta eläkeläisille suunnatuista toiminnoista tai mahdollisuuksista osallistua vapaaehtoistyöhön. Näin eläköityvillä olisi mahdollisuus muodostaa uusia sosiaalisia verkostoja, joissa heillä olisi tekemistä, ja joissa he kokisivat olevansa osa yhteisöä sekä tarpeellisia. Uudet verkostot voisivat ehkäistä yksinäisyyttä sekä masennusta, joita saatetaan hoitaa alkoholilla.

Jaana Halonen

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Työterveyslaitoksella

Artikkeli “Trajectories of risky drinking around the time of statutory retirement: a longitudinal latent class analysis” (Halonen JI, Stenholm S, Pulakka A, Kawachi I, Aalto V, Pentti J, Lallukka T, Virtanen M, Vahtera J ja Kivimäki M) ilmestyy myöhemmin tänä vuonna Addiction-lehdessä.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/add.13811/abstract