Kansainvälisesti psykedeelien hoitopotentiaalin tutkimus on lisääntynyt 2010-luvulla. Psykedeelejä tutkitaan mahdollisina lääkkeinä ja terapiavahvisteina esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja riippuvuuksien hoitoon. Tätä ilmiötä kutsutaan kansainvälisesti psykedeelitutkimuksen renessanssiksi tai psykedeelitutkimuksen uudeksi aalloksi. 

Psykedeelit ovat saavuttaneet kasvavaa kiinnostusta myös tutkimuksen ja terapiakäytön ulkopuolella. Esimerkiksi Michael Pollanin psykedeelejä käsittelevä kirja “How to change your mind” (suomeksi Tuntematon mieli) sekä siihen pohjautuva Netflix-dokumentti ovat saavuttaneet merkittävät lukija- ja katsojaluvut, ja tuoneet psykedeeleihin liittyvää tutkimusta suuren yleisön tietoon.   

Samaan aikaan psykedeelien käyttö on yleistynyt Suomessa. THL:n tuoreimman, vuoden 2022 raportin mukaan 3,4 prosenttia vastaajista oli käyttänyt LSD:tä ja 5,4 prosenttia psykoaktiivisia sieniä elämänsä aikana. Vaikka prosenttiluvut ovat pieniä, psykedeelien käyttö on 17-kertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana – siitä huolimatta, että nämä yhdisteet luokitellaan Suomessa huumausaineiksi ja niiden käyttö on laitonta.  

Myös medialla on keskeinen rooli siinä, kuinka psykedeelien käyttöön suhtaudutaan, sillä media toisaalta kuvaa yhteiskuntaa ja uusia yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta myös uusintaa olemassa olevia käsityksiä ja muokkaa niitä. 

Huhtikuussa tarkastetussa väitöskirjassani “Työkaluja, itselääkintää ja nautintoa: havaintoja psykedeelien omaehtoisesta käytöstä 2020-luvun Suomessa” tarkastelin Suomessa tapahtuvaa niin sanottujen klassisten psykedeelien (LSD, psilosybiini, DMT, 5-meo-dmt ja meskaliini) käyttöä neljänkymmenen haastattelun ja media-aineiston kautta. Esittelen seuraavaksi muutaman väitöskirjani keskeisen havainnon, jotka selittävät omalta osaltaan, miksi psykedeelien käyttö yleistyy suomalaisessa yhteiskunnassa juuri näinä aikoina.  

Mediassa psykedeelit ovat viime vuosikymmeninä erkaantuneet monoliittisesta ”huume”-kategoriasta ja niiden rooli on muuttunut moraalisesta uhasta potentiaaliseksi lääkkeeksi ja liiketoimintamahdollisuudeksi. Tällainen kehystys sisältää psykedeelien uudelleenmäärittelyä, tai osittaisen normalisaation elementtejä, jolloin mielenterveyden itsehoito sekä itsensä kehittäminen näyttäytyvät hyväksyttävinä syinä käyttää psykedeelejä. 

Kulttuurisesti psykedeelien vaikutukset ja hyödyt ovat kytkettävissä individualismin, rationaalisuuden ja tehokkuuden kulttuuriin itsehoidon ja psykofarmakologian näkökulmien kautta, jolloin niiden käyttö voidaan nähdä postmodernin sirpaloitumisen oireena ja ratkaisuyrityksenä. Tällaisessa kehyksessä psykedeelien käytöllä on rationaalista, toiminnallista arvoa ja niiden mahdollisia hyötyjä ympäröivä eetos resonoi hyvin tämän päivän terapia- ja self-help -kulttuurien parissa.  

Koettujen terapeuttisten ja lääkinnällisten hyötyjen sekä median tuottamien kehystysten lisäksi psykedeelien käyttö on osalle käyttäjistä myös nautinnollista, kiinnostavaa tai hauskaa. Ehkä yllättävin asia tutkimusta tehdessä oli haastateltavien avoimuus psykedeelien vaikutuksista nauttimisesta, myös tapauksissa, joissa niitä käytettiin itselääkintänä. Tällaisissa kertomuksissa mainittiin hauskuudesta ja nautinnosta sekä korostettiin psykedeelien aisteja vahvistavia ominaisuuksia tietyissä käyttötilanteissa. 

Asiaa korostaessani en yritä vähätellä haastateltavien kokemia hyötyjä tai psykedeelien tuomaa apua erilaisiin vaivoihin, vaan lähinnä huomauttaa, että psykedeelien hyöty- ja itselääkintäkäyttöön liittyy myös kokemus- ja mielihyvälähtöinen elementti. Tällaiset näkökohdat jätetään usein psykedeelien hoitopotentiaalia tutkiessa, ja huumetutkimuksessa laajemminkin, huomiotta. 

Psykedeeleihin liittyvä lääketieteellinen paradigma on muotoutumassa länsimaissa ja Suomessa tunnetuksi ilmiöksi internetin, psykedeelien ja tutkimuksen popularisoitumisen sekä media- ja viihdekuvaston takia. Nämä tekijät vaikuttavat myös psykedeelejä omaehtoisesti käyttävien ihmisten käyttötapoihin, käytettyihin aineisiin, käytön perusteluihin sekä käyttöön liitettyihin merkityksiin. 

Internet-aikakausi tuo kirjoitetut käyttäjäkokemukset ja aiheesta tehdyt tutkimusartikkelit kaikkien saataville. Lisäksi psilosybiinisieniä kasvaa luonnossa myös Suomessa ja niiden keräämiseen sekä tunnistamiseen löytyy opas ilmaiseksi verkosta, tai psilosybiinisienten kasvatuksen aloituspakkauksia voi tilata Hollannista. Huumekauppa on myös siirtynyt verkkoon ja sovelluspohjaiseksi, joka tekee erilaisten huumeiden ja psykedeelien hankinnan helpommaksi yhä useammalle. Sosiaalinen media taas tarjoaa alustan psykedeeleistä keskusteluun ja retriittitoiminnan markkinointiin. Nämä tekijät vaikuttavat omalta osaltaan siihen, miksi psykedeelien käyttö yleistyy Suomessa ja maailmalla. 

Mika Tsupari, VTT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto, CEACG 

Väitöskirja “Työkaluja, itselääkintää ja nautintoa: Havaintoja psykedeelien omaehtoisesta käytöstä 2020-luvun Suomessa. Helsingin yliopisto.” Luettavissa osoitteessa: http://hdl.handle.net/10138/629495